Teknisiä ongelmia?

Moikka!
Nyt ollaan aika ikävässä tilanteessa, sillä mun mahdollisuudet blogata ovat Heimat heikot. Mä olen tällä hetkellä Kuusamossa, ja mulla ei ole täällä konetta mukana. Nytt män postailen padilla, ja kännykällä mä voin tehdä lyhyitä postauksia, mutta pidemmät postauksetovat todella ärsyttäviä tehdä.  Noh, ei tämä kuitenkaan siihen kaadu. Ongelma on se, että mä en voi laittaa kuvia.  Kuvia olen kuitenkin ahkerasti jo ottanut, ja koska täällä on lumen takia päivällä valoisaa, ovat olosuhteet pienellä aukolla kuvaamiseen erinomaiset! Kuvia kamerasta tulee siis vasta joskus tammikuussa, kun saan koneen eteeni.

Mietiskelin asiaa hetken, ja tulin siihen lopputulokseen, että teen padilla ja kännykällä pieniä videoita. Tervehdysvideoita, tms. Miksiköhän mä en nyt selittänyt tätä kaikkea videolla?!

Jotta niissä videoissa olisi jotakin järkeä, tulee aineisto teiltä. Te keksitte tilanteita ja ns. ongelmia, joihin mä vastaan. Ensimmäinen ohjekysymys on: mitä sä tekisit jos...?

Osaatteko muuten neuvoo, ettåriga miksi mä en. Pysty vastaamaan teidän kommentteihin? En kännykällä enkä padilla! Onko ollut muilla bloggerin bloggaajilla vastaavanlaisia ongelmia? Mä pystyn kirjoittaa muutaman kirjaimen, ja sitten en enää pysty kirjoittaa. Siinä siis syy, miksi en ole viimeaikoina vastannut. Mä haluan kuitenkin painottaa, että mä hyväksyn jokaisen kommentin yksitellen,ja luen jokaisen kommentin. Eli mitään en sivuuta. Siksi nämä "kysmyspostaukset" toteutankin.

Niin ja en nellyn kollaasit, kyllä  ne olivat täytepostauksia, mutta halusin, että teillä olisi viikollakin jotakin luettavaa, ja niitä on helppo ajastaa. Mutta kertokaapas, että haluatteko te en loput osat, vai ette?

Huomasin, että mun kännykän kuvat siirtyy suoraan tänne bloggeriin! Tässä siis vanhoja kännykkäkuvia!

Lisää kuvateksti

VANHOJEN JATKOILLE MEKKO? part2

Tässä olisi sitten se osa 2!Tässä puolestaan bandeaumekot, tai siis sillä nimikkeellä nämä ovat nellyn sivuilla (klik). Ja jotta te ette varmasti ymmärtäisi mun aivotuksista mitään, niin tämä on siis bandeaumekoista osa 1/2. Niitä tuli niin paljon (6) että ajattelin jakaa nämäkin sitten osiin.

Noita mekkoja katsellessa tuli huomattua, että nämä eivat ehkä ole ihan minua varten, sillä en pidä mekoista, jotka ovat paljastavia, ja näissä on pieni vaara, että ei pysy kaikki paikat siellä, missä niiden kuuluisi.

Niin, kyllä mä näistän muuten pidän, aika lailla peruskauraa ovat, paitsi tuossa mustassa  tuo pitsiosa on ns. kietaisuhame tai joku sellanen! Ja se ehkä onkin näistä mun lemppari!

Noh, kertokaapas kuitenkin että mitä mieltä näistä olette?

VANHOJEN JATKOILLE MEKKO? part1

Huomenta!
Tuossa vähän aika sitten mä havahduin siihen karuun todellisuuten, että  jatkoillekin tarvitsisin mekon. En ole kuitenkaan ikinä haalinut itselleni mitään bilemekkoja, nyt jos mekkoa on tarvittu, niin kevätjuhlamekolla olen mennyt.

Kuitenkin että minkälaisen mä haluaisin, niin en oikeastaan tiedä. Alustavasti olen suunnitellut, että nellyltä (klik) tilaisin. Viikonlopun aikana mulle alkoi muodostua lemppareita, joten ajattelin tehdä teille pienen kollaasin niistä. Niitä kuitenkin tuli aika paljon, joten ajattelin ryhmitellä niitä hieman. Tai no itse en ole niitä ryhmitellyt, laitoin vaan nellyltä samassa kategoriassa olleet mekot samaan kollaasiin.

Ensimmäisessä osassa olisi luvassa one shoulder dresses (klik) . Tämä kategoria kiehtoo mua ehkä eniten...

Mitäs mieltä olette, vähiten mä  tykkään ehkä tuosta toiseksi viimeisestä. Mieluisimmat ovat ensimmäinen ja toinen mekko. Mitäs mieltä te olette? Mikä teistä on kivoin ja mitä itse ajattelitte laittaa päälle?

ps. Viime viikolla eräs poika tuli henkilökohtaisesti pyytämään mua käytävällä pariksi. Arvatkaa mitä vastasin!

JOULUN ENSIMMÄISET PIPARIT!

Heido!
Mä en ole oikeasti mikään jouluihminen, en vihaa joulua, mutta mulla on aika neutraali suhde siihen. Tietysti mä nautin jouluaatosta- ja päivästä, koska silloin saa olla perheen kanssa, syödä hyvää ruokaa ja turhamainen kun olen niin onhan ne lahjojen antaminen ja saantikin kivaa. Mä en kuitenkaan viikkoja ennen ala kuuntelemaan joulumusiikkia tai vaihda sisustusta punaiseksi.

Toisin kuin äiti ja mun siskot... Meillä soi ainoastaan jouluradio ja joululevyt, ja nuottipinkasta löytyy pelkkiä joululauluja... Nooh antaa heidän hössöttää! Antaahan nekin mun hössöttää ympäri vuoden jääkiekosta!

On kuitenkin yksi asia, mitä en vaihtaisi. Joulupiparien teko. Tänään kun leivottiin (tai no siis äiti teki taikinan eilen) pipareita, niin tuli ihan lapsuus mieleen. Taisi olla muuten ensimmäinen kerta kun maltoin syödä vain muutaman palan sitä raakaa taikinaa! ;D Saavutus sinänsä...

Niin... ehkä minussa on piilotettuna jossain oikein syvällä samanlainen jouluhössöttäjä, kuten äitini...Ainakin ruokien suhteen.

"Beyonce-tyyliset" kiharat

SUOMI 96 - VUOTTA!

Hieno päivä!

 Itse en osaa kuvitella tilannetta, missä Suomi ei olisi itsenäinen. Meille uusille sukupolville se on itsestäänselvyys, ainakin monille meistä. Minulle itsenäisyyspäivä on aina merkinnyt perheen kanssa yhdessäoloa, nyt kolmannen kerran tullut itsenäisyyspäivän fantasia, hyvää ruokaa ja tietysti linnanjuhlien pukuraati.

Vaikka vastaanotto ja itse juhlat olivat nyt Tampere-talossa, eikä pukukoodi ollut sama, kyllä minun mielestäni siellä oli hyvin onnistuttu. Olihan siellä tietysti taas niitä, joiden kohdalla miettii että mitä heidän päässään on liikkunut, mutta pääosin oli kyllä komeita miehiä ja kauniita naisia. Jännintä kuitenkin oli se, kun näki, että siellä ihmisiä, ketkä tuntee henkilökohtaisesti! Itseeni en osaisi tuolla kuvitella, vaikka samoja hommia teenkin kuin he.

Kun me sytytettiin tänään nuo kaksi kynttilää meidän ikkunalaudalle, mä yritin kuvitella minkälaista olisi ollut elää tuolloin melkein sata vuotta. Se on vaikeaa, melkeimpä mahdotonta. Paljon on ehtinyt tapahtua, pääosin on menty eteenpäin, mutta on niitä huonompiakin aikoja paikoitellen ollut. Itsellä kuitenkin on elämä ollut helppoa heihin verrattuna, ketkä ovat syntyneet autonomian aikaan, tai hieman itsenäistymisen jälkeen.

Itse en tunne henkilökohtaisesti yhtäkään sotaveteraania, eihän heitä enää edes ole jäljellä paljoa. He ovat oiva muistutus siitä, miten toisin asiat voisivat olla, ja että rauha ei ole itsestäänselvyys. Kun viimeinenkin veteraani poistuu muiden tovereidensa rinnalle, unohdammeko heidän tekonsa? Me tulemme olemaan heille ikuisessa kiitollisuuden velassa. Mitä itsenäisyys lopulta meille merkitsee? Uskon, että emme osaa edes kuvitella sen todellista arvoa, toisin kuin vanhemmat henkilöt. En sano, että olisimme kiittämättömiä, emme suinkaan.

Eri sukupolvilla on eri haasteet. Kaikki me joudumme taistelemaan jonkun eteen jossain vaiheessa elämäämme. On kuitenkin väärin sanoa, että sota olisi haasteista suurin. Uskon, että tulemme kohtaamaan paljon suurempiakin ongelmia, ja että ne eivät kosketa vain suomea. Olen myöskin sitä mieltä, että jos joku selättää vaikkapa jonkun vaikean sairauden, voi se tuntua haasteellisemmalta ja arvokkaammalta kuin itsenäisyys. Kaikki on niin suhteellista. Ihmiset kokevat asiat eri tavalla, joten ei voi sanoa, että jotkut asiat ovat merkittävämpiä kuin toiset, ellei verrata juuri vaikka itsenäisyyttä ja matikankokeen numeroa. Vaikkakin koulutus on tärkeää!

Toivon että ymmärrätte mitä tarkoitan, itselläni on ehkä hieman vaikeuksia pukea ajatuksia sanoiksi. Sen vain yritän sanoa, että sota ja itsenäistyminen oli yksi osa Suomen historiaa. Meidän tehtävämme on ylläpitää rauhaa, mutta kuitenkin  kääntää katse tulevaisuuteen. Veteraanit taistelivat meilla vapaan Suomen, nyt meidän pitää ennenkaikkea tasapainottaa yhteiskuntaa, ja ajatella isommin-globaalisti. Meidän täytyy ajatella luontoa, voisi vaikka ajatella, että me käymme sotaa paremman ja vihreämmän maapallon puolesta.

Seuraavaksi hieman kuvian itsenäisyyspäivän fantasiasta. Vielä muuten oikein hyvää itsenäisyyspäivää! ♥♥♥

STRIKE!

Or not... Mä taidan olla maailman huonoin keilaaja! Mä otan aina kunnon vauhdit, mutta sitten mä pysähdyn kesken kaiken, otan pari askelta, ja sitten mä lähetän pallon matkaan (miten muuten ton voi sanoo kun sitä ei heiteitä XD), mutta sitten mun ranne kääntyykin, ja se pallo menee suoraan ränniin... Nooh kyllä mä kuitenkin sain melkein 200 pistettä (muut sai 300) No oli ainakin hauskaa...

Eli siis tiistaina oltiin nuvan kanssa keilaamassa first cornerilla, siellä sitten tuli syötyä Sofian kanssa ehkä maailman herkullisin kanakori (mut sipulirenkaita me vihataan), ja sitten tietysti keilattiin...