Ikea= ikuinen kauneuden etsimisen aitta

Oon aika nero eiks je? 🙈
Tänään meillä oli suuntana ikea, ja aikamoinen lista ostettavana. Nyt mä istun autossa matkalla kotiin ja peräkärry on täynnä tavaraa ja lompakko tyhjä. (Ei onneksi mun😅)

Meillä oli tarkat listat mitä hankitaan, mutta kaikkia listalla olevia asioita ei löydetty, mutta löydettiin (lue:minä löysin) kyllä paljon listan ulkopuolisia asioita.

Mun huoneeseen pitää vielä hankkia reunalakana, vaaterekki (tod.näk. jää hankkimatta tilanpuutteen vuoksi😢) sitten vielä laatikot vaatekaappiin sukille yms. Kirjoituspöydässäkin mun piti tehdä kompromissi kun ne pukkijalat olikin yllättävän isot... Ehkä vielä joskus. (Varo vaan tuleva aviomies mä haluan ison talon ja oon jo sisustanu sen jo valmiiksi, sulta ei kysytä.)

Ja koska mitään aiheeseen liittyviä kuvia ei ole, joten saatte mun puhelimen uumenista löytyvän kollaasin viime viikoista. Niin ja nyt mä kyllä jo istun pelissä ja odotan että 3. erä alkaa... eli vähän venähti tää julkaiseminen 😀

OOTD MUINAISHISTORIASTA

Moikka!
Pakko sanoo että mä en tykkää näistä kuvista yhtään, mutta tämä asu on ihanan rento ja yksinkertainen. Pitkään mietin että julkaisenko mä näitä kuvia ollenkaan.

Tuo päivä oli sateinen, ja hiukset sitten muuttuikin minuutissa pörröiseksi karvakasaksi... :D

Kengät on Elloksen lastenosastolta, neule H&M:stä kuten myös tuo t-paita. Yhdessä kuvassa vilahtaa myös Rukan sadetakki, jonka mä (äiti siis) hankin  (hankki) Prismasta. Voin sanoa että on kyllä ollut nappiostos!

Kuvauspaikkana toimi mulle ja Sofialle molemmille täysin uusi oivallus meidän vanhan ja tutun reitin varrelta. Elämä voi muuttua kun aukaisee silmänsä...

UUDET TUULET PUHALTAA

Moikka!
Kuten mä sanoin jo eilen, me ollaan muutettu uuteen taloon. Mä asuin melkein 11 vuotta Tiiriössä meidän itse rakentamassa talossa. Mä rakastin ja rakastan edelleen sitä taloa. Mä luulen että mun tunneside on erityisen vahva juuri senkin takia, että vuoden elämästäni olen elänyt käytännössä rakennustyömaalla, ja näin miten se talo nousi.

Se alkoi kuitenkin käydä hieman isoksi, nyt kun isosiskokin on muuttanut pois kotoa. Meillä oli siis vierashuoneen lisäksi siskon huone tyhjänä. Ensimmäisessä näytössä meille tehtiin ehdollinen tarjous, ja sitten meidän tarjouksen tekijälle tehtiin vielä ehdollinen tarjous, joten kaupat venyivät aikalailla. Tässä koko projektissa kyllä koeteltiin oikein kunnolla meidän hermoja. Me tehtiin monesta talosta tarjous, mutta niitä ei hyväksytty, ja samaan aikaan oli vanha talo vielä virallisesti myymättä.

Monen mutkan kautta saatiin kuitenkin hommat hoidettua, ja nyt asutaan Visamäessä talossa, joka on virallisesti rivitalo, mutta käytännössä paritalo. Mun oma huone on todella pieni, sängyn kanssa on jo ahdasta, mutta silti pitäisi vielä mahtua työpöytä ja vaaterekki... Sen lisäksi mun huoneen pinnat pitäisi uusia, koska mun huoneessa on sydän tapetit...All in all, mä RAKASTAN meidän alakertaa, ja uudet naapurit ovat aivan ihania :* Ja kyllä siitä mun huoneestakin tulee mieluinen kun vähän tuunailee. :)

Entäs muutto koiran kanssa? Zito on ollut ihan hämillään, ja on vieläkin ulkona ihan nenä kiinni maassa. Uusiin lenkkeilymaastoihin ollaan ahkerasti tutustuttu, ja ihan kivojakin reittejä on löytynyt. Muutaman kerran mä olen eksynyt, mutta se on aika vähän verrattuna siihen kuinka onneton mä olen kaiken suunnistamisen kanssa! :D Kuvituksena toimiikin kuvat mun ja Ziton ensimmäiseltä lenkiltä täällä.

CATCHING UP

Hola hola!

Sen jälkeen kun mä olen täällä ollut on paljon tapahtunut. Mä olin viikon Espanjassa, uskonnon kirjotukset on ohi, me ollaan muutettu, mä olen ollut lähes joka viikonloppu töissä, mä olen sairastellut tosi paljon ja liikuntakieltokin on jo loppusuoralla.

Ensin musta ei kuulunu hirveän kiireen takia, sit mulle tuli huono omatunto, ja sit mun konekin meni vaan huonommaksi. Nyt odotin 0.5h 10 kuvan latautumista. Seuraava säästökohde on uusi tietokone... Myöskin itsekriittisyys ja kryptisyys on noussut minussa esille, "ei ne nyt kuiteskaan tykkää siitä mitä mä teen" Mä sain paljon huonoa kommenttia mun postauksista, ja tuntui etten mä saa mieluisia tehtyä, ja sit kaikki alkoi vaan kasaantua ja sit mä olin että fuck it...

Mä en raaski lopettaa tätä, mutta pakko myöntää, että oli aika helpottavaa olla ilman tätä. Materiaalia mä olen kuitenkin kerännyt mm. asukuvien muodossa... Nyt mä teen tän yhden postauksen ja katsotaan lähteekö. Mä en lupaa mitään, ja mä haluan tehdä tätä fiilispohjalta, enkä ottaa paineita tai stressiä siitä että postaisin säännöllisesti.

Kuvannut mä olen tosi paljon ja siitä on kiitos mun uudelle tamronin 18-200mm:lle. Jos joku on kiinnostunut tosta mun Nikonin zoomista niin ottakee yhteyttä. Nyt saattekin sitten oivan annoksen sekalaisia kuvia menneiltä viikoilta. Mm. pinkojaisista, eli koulun tapahtumasta, johon mut pyydettiin kuvaamaan, ja voi pojat kun mä olin otettu!