Meillä oli tänään koulussa opojen osalta semmoinen pieni info. Hakemisesta ja kaikesta siihen liiittyvästä. Sitten opot laittoi dian, missä oli päivämääriä. Siinä kohta mulla loppui happi. Silloin lukion aloitti, niin mietti olevansa siellä ikuisuuden. Joko ikuisuus on helkutin pitkä aika, tai mä olin pahasti väärässä. Luultavasti jälkimmäinen. Nyt on se aika, kun pitäisi aikuistua. Ottaa vastuu teoistaan, tai tekemättä jättämistään.Mitä jos mä en halua?
Suoraan sanottuna mä olen ollut siitä infosta lähtien kauhusta kankea. Mitä jos mä en saa lakkia tänä keväänä? Mitä jos mä en pääse opiskelemaan ensi syksynä. Olenko minä silloin epäonnistunut elämässä? En. Silti nyt vain tuntuu, että jos se paikka ei sieltä opettajakoulutuksesta heti napsahda, niin mä romahdan, ja olen epäonnistunut versio.
Mä olen halunnut olla opettaja ihan pikkutytöstä asti. Se on mun unelma-ammatti. Se ilo toisen silmissä kun hän on oivaltanut mieltä askarruttavan asian. Sen avulla jaksaa päivästä toiseen. Jos minusta ei tule opettajaa, mikä minusta sitten tulee? Ei mitään hajua. Mä tykkään valokuvata, ja haluaisin sen sivuammatiksi, mutta päätoimisena - ei.
Voisi sanoa, että mä olen päässyt koulun osalta helpolla. Mä olin ala-asteella kympin oppilas ja opettajien "suosikki" ollut aina. Yläasteella mun keskiarvo hieman yli yhdeksän, ja nyt mä olen saanut pidettyä sen kasin yläpuolella. Mä pääsin haluamaani lukioon heittämällä. Miltä tuntuu, kun ei pääse sinne minne haluaa?
Mikä on riittävästi? Kuinka hyviä muut on? Olenko mä hirveä ihminen, jos mä toivon että muut opettajaksi haluavat epäonnistuisivat, tai vähintäänkin olisivat huonompia kuin minä.
Päätä koulu, pääse yliopistoon, mene töihin ja valmistu ajoissa tai maksat opintolainaasi vielä eläkeiässäkin. Onko minusta vastaamaan kaikkiin näin vaatimuksiin? Mua harvoin pelottaa, mä olen pikemminkin jännittäjä, mutta nyt; mua oikeasti pelottaa.
Miksi mua pelottaa, voi kun tietäisi. Ne ihmiset, ketkä eivät vaikka ole päässeet ekalla sisään, tai vaikka lukio pitkittynyt, ovatko he epäonnistujia? EIVÄT! Silti musta tuntuu että jos mulle käy niin, niin mä olen outo. Miksi mä olisin yhtään sen erilaisempi kuin muut?
On hyvin todennäköistä, että mä olen vuoden 2015 abi, siltikin mä luon itselleni kamalia kauhuskenaarioita pääni sisällä. Jos mä en pääse opiskelemaan, mä panostan mun toiminimeen ja teen muista töitä. Tai sitten vaan rentoudun. Mä olen aina tehnyt kovasti töitä, niin olisin mä oikeasti oikeutettu pieneen taukooon 12 vuoden koulunkäynnin jälkeen. Se että osaanko tai haluanko mä irrottautua koulusta onkin sitten ihan eri juttu.
Mä olen aina tykännyt koulusta. Oikein vastaaminen lämmittää mun mieltä, vaikka mä sen yritän peittääkin. Vaikka mä tykkään koulusta, en mä kiellä ettenkö haluaisi nukkua aamulla hieman pidempään tai lähteä kävelemään tunnilta kun ei enää kiinnosta. Sen vaan sanon, että positiivinen ajattelu koulun suhteen on ainakin ennen mulla auttanut. Ehkä sen takia mä haluankin opettajaksi: mä haluan jakaa sen ilon ja onnistumisen tunteen minkä mä olen saanut.
Älä murehdi, se ei auta mitään.. Asiat menee sitten omalla painollaan ja asioilla on tapana järjestyä! En mäkään lukion jälkeen päässyt ekalla opiskelemaan, toisella yrittämällä kyllä ja kaikkea muuta tapahtui välivuoden aikana.. mutta kaikesta on selvitty! Sen olen oppinut ettei tulevaisuuden murehtiminen auta yhtään mitään vaan pahentaa asiaa.. Tee parhaasi, ja muista olla avoimin mielin. :)
VastaaPoistaei auta ei! Mä vaan pahennan tilannetta murehtimalla mut minkäs teet! Onneksi pääsit kuitenkin jo toisella!
PoistaMulla on oikeestaan ihan täsmälleen sama tilanne ku sulla. Valmistun toivottavasti lukiosta tänä keväänä, ja ainoa ammatti mitä olen ikinä miettiny on luokanopettaja. Kaikki on sanonu mulle et pitäis keksii ns. kakkosvaihtoehto, mut vaikka mietin kuinka ni mikää muu ala ei kiinnosta. Ja ku noita prosentteja sisäänpäässeistä kattoo ni tuntuu kyllä toivottomalta;(
VastaaPoistaMut halusin vaan sanoo että et oo yksin:D koitetaan selvitä! tsemppiä kirjotuksiin :)
rupesin melkein itkee kun kuulin noista prosenteista... eikä se kiintiökään ole meitä auttamassa! tsemppiä myös sulle! :)
PoistaPieni lohdutuksen sana teille! Vaikka itse valmistuin viime keväänä ja pääsin suoraan haluamaani opiskelupaikkaan opiskelemaan, ei asiat silti ole paljoakaan sen helpompia. Välillä jopa toivo, että olisin "joutunut" eli oikeasti saanut viettää välivuoden käymällä töissä ja valmistautumalla siihen, että täytyy oikeasti ottaa kaikesta itse vastuu. Vaikka koenkin olevani hyvin kypsä ja osaan ottaa vastuun asioista on se silti paljon mukavamapaa esimerkiksi asua niin että oikeasti paljon ihmisiä ympärillä ja juuri niitä ihmisiä joille voi välillä tiuskasta kun siltä tuntuu, eivätkö he silti kautoa mihinkään.
PoistaJa btw! Vuosi sitten olin itse aivan varma mihin haluaisin ja väkisin mietin kakkosvaihtoehtoa. Loppujen lopuksi kävi niin, että kakkosesta tulikin ehdoton ykkönen ja täällä sitä ollaan tälläkin hetkellä yliopiston kirjaston lukusalissa ;)
muttaku muttaku XD mä haluan jo opettaa!
PoistaPuristin jotain sata kurssia kokoon kevyesti yli ysin keskiarvolla. Tein kuvisdiplomin ja kirjotin syksyllä ja keväällä itteni ulos lukiosta. Ja harrastin useasti viikossa tanssia. Siinä rytäkässä hain ykkösvaihtoehtona kouluun, yliopistoon, johon myös pääsin. Kesä meni ihmetellessä. Olin pettynyt kirjoittamiini tuloksiin, vaikka olin päässyt ylioppilaaksi ja vielä yliopsitoon, eikä kukaan ehkä koskaan kysyisi enää tuloksia. Tuntui ainoastaan hyvältä, että syksyllä tiesi minne menisi, olin jo tottunut lukion aikana asumaan yksin, sekään ei olisi uutta.
VastaaPoistaMutta voi kumpa olisin vielä kirjoittanut seuraavana syksynä. Tai voi kumpa olisin pitänyt välivuoden. Kympintyttöys ei siinä auta, kun väsyy. Väsyminen on enemmän kuin sallittavaa sen 12 vuoden työrupeaman jälkeen, kun tosiaan oot omistanut koko elämäsi sille tähän mennessä oikeastaan. Vaikka miten pitää huolta sosiaalisesta kanssakäymisestä kavereiden kanssa vapaa-ajankin nimissä, on poikki. Kun kerran kunnolla väsyy, väsyy yhä uudestaan helpommin. Palaa loppuun.
Ole kiltti, äläkä tee samaa virhettä. Saatat jaksaa, mutta tulee aika, kun et jaksa. Olet poikki jo nyt, et ehkä sitä vain myönnä itsellesi, koska eihän nyt saa väsyä: tulevaisuushan on vasta edessä, ja nyt jo joskus on jaksettava; merkitsevät viimeiset kirjoitukset, opiskelupaikka, joka on tiedettävä, jonne on päästävä. Ei ole ollenkaan mahdottomuus että pääisit sinne ensimmäisellä yrittämällä, ihan varmasti olet tarpeeksi kypsä, tarpeeksi lukenut, tarpeeksi, jotta sinut valittaisiin. Mutta se ei mittaa todella onnistumistasi kokonaisuudessa. Jos käy niin, ettet sisään pääse, tiedät mikä siihenkin auttaa; positiivinen ajattelu.
Mutta älä väsytä itseäsi loppuun. On okei lykätä opintoja, on okei, että valmistautuu ensi keväänä kunnolla, on okei levätä, ja keskittyä vähäksi aikaa johonkin ihan muuhun, löytää itsensä sen kaiken koulupaineen alta; olethan yhä hengissä. Vuosi kasvattaa ihmeesti ihmistä. Olet tarpeeksi joka päivä, nyt ja aina. Se mikä tekee onnelliseksi, tulee välillä liian kovaan hintaan, ja menetät osan sitä onnea, johon sinulla olisi mahdollisuus. Emmi, sinun ei tarvitse todistaa kellekään mitään, vaikka saatkin siitä hyvän olosi, mutta noin tulevaisuutta ajatellen; saathan nautintoa monesta muustakin jutusta; keskity niihin välillä.
Aina ei tarvitse vain hymyillä, että kyllä tämä tästä, just do it. Mikään ei tee sinusta epäonnistujaa, ja kun pääset opiskelemaan, milloin pääsetkään, minne pääsetkään, minne päädytkään elämässä, olet hyvä juuri noin. Kaikella on tarkoituksensa, ja sinä olet se, joka sen tarkoituksen voi määrittää.
Toivon, että ymmärsit, toivon sinulle kaikkea hyvää ♥
Kiitos kommentista! Mä luulen et se, että mä saisin tehdä sitä, mitä mä haluan, antaisi energiaboostin :) kuka tietää? Nyt mä vaan yritän olla murehtimatta ja elää tässä hetkessä! :)
VastaaPoistaNiin mäkin luulin: se riittää jonkin matkaa, mutta josku on vaan muutettava toimintatapojaan, oli kuinka kivaa vaan, niin kyllä nekin jutut alkaa kuormittaa.
Poistamä pääsin tossa torstaina tutustuu okl:n toimintaan, ja se ei ole mitään normaalia yliopisto-opiskelua. Hyvin toiminnallista ja kokeiluluontosta ja harjoitteluita paljon :)
PoistaHeippa!
VastaaPoistaMää en yleensä ikinä kommentoi kenenkään blogiin, mutta nyt tuli jotenkin sellanen fiilis että tarvii. Kärsin itse LIIAN monta vuotta pahasta aknesta ja kävin ihotautilääkärillä ja ostin apteekista vaikka mitään rasvoja. Silti vaan huono iho oli aina. Kunnes tein vihdoin päätöksen, vaikka pelottikin. Menin ihotautilääkärille ja pyysi roaccutan lääkettä ja en oo kyllä katunut. Nyt mulla on suht hyvä iho, aknearpia on mutta finnejä ei enää tulee kun ehkä yks kaks jos ei hoida ihoa kunnolla. Kun on käytttänyt vaikka lumenen cc voidetta nii sen avulla iho näyttää ihan täydelliseltä. Mulla ainakin vaikutti tosi paljon itsetuntoon huono iho ja itsetuntoni on kohentunut paremman ihon myötä. Jälkeen päin oon miettinyt että olis pitänyt jo aikasemmin uskaltaa syödä se lääkekuuri, vaikka se raju onkin. Ei se oikeasti ole niin raju mitä huhutaan.
Mikä oli mun pointti kun kerroin sulle? Se, että jos yhtään mietit että voi kunpa olis parempi iho jne. niin oikeesti syö se kuuri! Itse odotin aivan liian kauan kunnes uskalsin..
mulla on aikoja, milloin mun iho näyttää samalta kuin kuvissa, ja aikoja, kun se on tosi hyvässä kunnossa. Yleisesti ottaen mun ihon kunto on parantunu paljon, enkä koe tarvitsevani mitään kuuria siihen ainakaan vielä. Kiitos kuitenkin vinkistä ja hyvä että sait apua ongelmaan! :)
PoistaMä valmistuin lukiosta viime keväänä. Kirjotusten jälkeen vakava-kokeeseen lukeminen ei kiinnostanu pätkääkää ja kun lähdin kohti pääsykoetta ni tiesin et en tuu pääsemää opiskelee opettajaks.
VastaaPoistaNyttemmin oon järkyttävän tyytyväinen etten päässy. On ollu ihana vuosi ilman opiskelua ja stressiä. Nyt jo pikkusen kaipaa lukemista ja kohtahan sitä saa jo alkaa taas pänttäämään vakavaan.
Oon ollu töissä koulussa ja tahto opettajan ammattiin on vaan kasvanu entisestään.
Tsemppiä sulle rankkaan kevääseen! Asioilla on tapana järjestyä ja välivuosikaan ei todellakaan oo pahasta.
-nina
totta puhut... mulla vaan on näitä outoja mielleyhtymiä :)
PoistaMoikka Emmi! Haluasin kertoa sulle mun tarinani, koska mulla oli ihan samanlaisia ajatuksia n. 5 vuotta sitten kun sinulla on nyt. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2010, ja halusin myös opettajakoulutukseen. Ensimmäsellä kerralla paikka ei auennut, koska motivaatio kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin lukemiseen ei ollut korkealla. Pidin välivuoden, asuin kotona vanhempieni kanssa ja tein osapäivätyötä, keräsin vähän rahaa, nautin elämästä kavereiden kanssa bilettäen ja kuitenkin harjoittelin aikuisuutta. Sitten hain taas tosissani opettajakoulutukseen, luin ihan älyttömästi, kävin valmennuskurssilla ja kova tsemppi oli päällä. Mietin, että jos en pääse niin maailmani romahtaa. Ja niinhän siinä kävi: en päässyt opiskelemaan. Hetken aikaa mietin, että mitä nyt käy,kehtaanko kertoa kenellekkään että olen näin "luuseri", enkä päässyt opiskelemaan. Sitten päätin: en jää tuleen makaamaan. Hommasin itselleni kokoaikatyön, nautin omista rahoistani, muutin ensimmäiseen omaan vuokrayksiööni, ikävöin vanhempiani ja kotona asumista, ja toisaalta taas nautin itsenäisyydestä ja aikuisuudesta. Pikkuhiljaa mieleeni alkoivat tulla muutkin ammatit, ja hain lähihoitajaksi opiskelemaan. Sain opiskelupaikan tammikuussa 2014! Suunnitelmani olivat päästä päiväkotiin töihin työskentelemään lasten parissa, ja olin ikionnellinen opiskelupaikasta. Opinnot etenivät, ja hoitoala alko kiinnostamaaan minua vielä syvemmin. Päätin viime syksynä hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan terveydenhoitajaksi, ja ihmeen kaupalla pääsin sisään! Nyt viisi vuotta myöhemmin lukiosta valmistuneena aloitin pari päivää sitten opinnot terveydenhoitajaksi, ja haaveilen työskenteleväni peruskoulun/lukion/ammttikoulun terveydenhoitajana. Vaikka opettajaksi en ikinä päässyt,haluan silti tulevaisuudessa työskennellä koulumaailmassa! :)
VastaaPoistaHaluan kertoa tämän tarinan siksi, koska nykypäivänä opiskelupaikka ei ole itsestäänselvyys. Se ei tee kenestäkään huonoa, jollei pääse ensimmäisellä, ei toisella eikä kolmannellakaan kerralla opiskelemaan. Silloin voi viettää unelmensa vuoden toisella lailla, miten haluaa: Vaikka lähteä ulkomailla aupairiksi! :) Tai kerätä itselleen rahaa ja nauttia nuoren aikuisen elämästä! :)
Minun hyvä ystäväni teki 4 vuotta töitä sen eteen, että pääsi opiskelemaan unelmiensa kouluun yliopistoon, hänkään ei päässyt ekalla eikä tokalla kerralla sisään (eikä kolmannellakaan), mutta nyt 24 vuotiaana hän opiskelee unelmiensa ammattiin, samoin kuin minä :)
Luota itseesi, ja ole armollinen itsellesi. Jos opiskelupaikka ei aukea nyt, saat kuitenkin erittäin hyvää kokemusta pääsykokeista, ja seuraavat pääsykokeet menevät vielä paremmin, koska tiedät millaiset ne ovat :)
Pidän sulle kovasti peukkuja ylhäällä, että tie unelmien ammattiin avautuisi jo nyt syksyllä! :))
hei kiitos! onneksi olet nyt päässyt tekemään sitä mitä haluat! :) mä olen kokeillut tet-harjoitteluissa erilaisia ammatteja, esim. päivähoitajaa, mutta ei ole oikein napannut...ja sit jos mietin mitä tekisin välivuotena, niin monet suosittelee au pairiksi lähtöä, mutta ei hirveästi kiinnosta matkustaminen muussa kuin rantaloma löhöily mielessä :( toivottavasti mulle se paikka heti ekalla aukeaa! ja olet oikeassa, että helpolla se ei onnistu! :)
PoistaItse valmistuin viime vuoden keväällä lukiosta, hain lukemaan yleistä kasvatustiedettä mutta en päässyt sisään. Aluksi harmitti, mutta nyt ei yhtään. Koko tämän ajan (toukokuusta asti) oon ollut töissä kahdessa eri työpaikassa ja tienannut rahaa tulevaisuutta varten ja samalla saanut arvokasta työkokemusta ja kasvanut paljon ihmisenä; saanut itsevarmuutta ja uusia kokemuksia töistä.
VastaaPoistaAlunperin pelkäsin välivuotta, mitä tulen tekemään kun mulla ei ole koulua? En kai jää tyhjän päälle oleskelemaan kotiin? Minun kohdallani kaikki meni onneksi hyvin, ja uskon että sunkin kohdalla tulee käymään niin! Viime vuosi oli täysin erilainen kuin mikään muu aiemmista, sen arvaamattomuus pelotti, mutta kun uskalsin elää muutosten mukana täysillä, tuli siitä kasvattava kokemus (joka tosin jatkuu edelleen).
Tsemppiä kirjotuksiin, tuut varmasti pärjäämään! :)
monien kommentit ovat sanoneet juuri samaa, että kaikki kääntyy parhain päin. Ehkä se on vain se pieni pelko kaikesta uudesta, mikä saa mut ajattelemaan näin :)
VastaaPoistaNo ompa paskaa, kun kaikki yrittää auttaa nii sä vaan et mutkunmutkun intät, siitä huomaa et oot kyllä niin lapsellinen yhä (no peruslukiomeininki), etkä varmaa kunnolla lue ees noit kommenttei...
VastaaPoistaHei kiitos positiivisesta kommentista <3 ilman sunlaisia mun maailma kaatui :*
PoistaNyt pakko kommentoida! Mä olen peruskoulussa ollut ihan hyvä oppilas, kasia ja ysiä ja välillä kymppiäkin tullut kokeista. Hain lukioon ja ekana vuotena jo ajattelin että luokanopettaja ois semmonen ammatti mikä mua kiinnostais, enkä keksinyt mitään muuta mikä ois ensinnäkään innostanut yhtä paljon. Noh, en tutkinut asiaa sen enempää ja suorittelin vain lukiota, keskityin sekä kouluun kavereihin että poikiin jonka tuloksena kurssit meni niin ja näin, keskivertohyvin. Noh, abivuonna sitten kun yhteishaku lähestyi tuli paniikki kun aloin kattomaan kouluja ja tajuamaan kuinka pirun vaikea OKL:ään on päästä...kauhee paine siitä että miten ihmeessä MÄ voin päästä vakavan läpi kun en ole mikään huippuoppilas koskaan ollut ja ne jotka on kirjaviisaita ja muistaa lukemansa nopeasti ja samalla sisäistää sen, pääsee heittämällä sisään toisin kuin minä. Siinä kirjoitusten keskellä meni ihan pasmat sekaisin ja kirjoituksetkin ihan penkin alle, Cn paperithan sieltä sitten napsahti. Muistan vielä kun viimenen alustava lähti Cnä ja itkin äitille olkkarin sohvalla kuinka oon ihan paska enkä ikinä saavuta mitään mistä unelmoin vaikka kuinka paljon yritän..äiti sitte sano mulle että teet vaan yksinkertaisesti parhaasi ja annat kaikkesi nii sit sen pitää vaan riittää ja ei tuu semmosta oloa että ois pitäny yrittää vielä vähän enemmän jos en pääse sisälle. Välivuosikin voi olla tosi opettavainen ja sit voi olla paremmatki mahikset päästä seuraavana vuonna jos on vaikka ollu apuopettajana koko välivuoden, ja hyötyähän siitäki on vaan kun saa oikeeta kokemusta ja tietää sit taas vähä enemmän millasta se oikea opettajan työ on! No mä sit aloin ihan hulluna painaa töitä ja luin vakavaan joka päivä viis tuntia heti herättyäni ja sit rentouduin loppupäivän kunnolla et seuraavana päivänä jaksaa taas jatkaa. En oo koskaan lukenu mihinkään noin paljon mut enpä oo koskaan halunnukkaa mitää yhtä paljoa. Ja lukeminen kannatti! Pääsin ekan vaiheen läpi ja seuraavana oli sit soveltava osio jonka tosi moni yleensä aliarvioi. Haastattelussa pitää oikeesti olla jotain sellaista sanottavaa mitä joka ikisellä haastateltavalla ei ole. Kaikki kliseet "tää on mun kutsumusammatti" "rakastan lapsia ja sitä kun nään että olen opettanut jollekkin jotain" on mitä melkein kaikki ajattelee ja siksi melkeinpä täysin turha edes haastattelutilanteessa mainita ! No luin kaikkia artikkeleita ja tutustuin kurssitarjontoihin ja muuhun ja ihmeen kaupalla mä pääsin sisään!!!! :) Nyt toista vuotta Jyväskylän OKL:ssä ja en vois olla tyytyväisempi siitä että jaksoin oikeesti painaa, koska ilman töitä ei tonne sisälle voi päästä. Tee sää samoin nii toivottavasti nähdään ens vuonna jos ei samassa yliopistossa niin ainakin kaikkien opeopiskelijoiden yhteisissä pirskeissä, talvipäivillä! :) You can do it Emmi!!
VastaaPoistahei kiitos vinkeistä! mä olin tutustumassa Turun okl:n, ja siellä kerrottiin just noista talvipäivistä ;) turussa ei ainakaan, ja tamperetta en muista, mutta ei ole haastattelua, mutta noi sun vinkkis päätee kyllä muihinkin soveltuvuuskokeisiin! jos en pääse ekalla, niin toi apuope voisi olla mun hyvä kokeilla! Onneksi olkoon paikasta ja onneksi pääsit sitten loppujen lopuksi sisään! :)
PoistaOpiskelen tällä hetkellä amiksessa kolmatta vuotta ja vielä olisi neljäs edessä sillä kaksoistutkintoa suoratan. Kavereilla on kamalia paineita et minne lukion jälkeen.
VastaaPoistaItellä on aika selvät sävelet mitä teen valmistumisen jälkeen, tiedän mitä haluun tehä työkseni ja alalla on kysyntää.
Mä en olisi varmaan ikinä jaksanu suorittaa kaksoistutkintoa! propsit sulle!! Mulla on sillälailla kans sama tilanne, että on tiedän kyllä, ja työtilanne on onneksi opettajilla hyvä, ainakin kun kysyy okl:stä :)
PoistaMoi! Itellä vanhojentanssit kolkuttaa.. Haluaisin sulta neuvoa? :D olitko ite vanhojen tanssi jatkoilla?Vuokrasitteko mökin mihin tuli kaikki kutsutut vai pidittekö kaveriporukalla jossain muualla? Jos olit tässä kutsuttujen mökkiporukan kanssa niin miten se vaikutti yhteishenkeen juhlien jälkeen eli ne jotka ei sinne menny niin jäikö niiltä jotain näkemättä?
VastaaPoistaPaljon rahaa sä käytit sinä päivänä? Ruoka +muut (ei mekko)
Miten sun mielestä vois viettää vanhoja? JA mistä ostat sun penkkaripuvun? :D
kiitos jos vastaat :--)
Meillähän on jo monena vuonna ollut yhteiset jatkot satulinnassa, eli aikalailla kaikki meni vaan sinne. Mistään mökistä mä en ole edes kuullut! :D Mitään kutsuttujen listaa ei ollut, vaan koulussa hoidettiin pääsyliput ja sit sai avecin mukaan. Mitään ruokaa mä en vanhoissa ostanu, vaan tanssien jälkeen ihan kotona söin. Jos mekkoo ei lasketa, niin sitten on vain kampaaja, ja siihen meni ehkä 100e, ehkä vähän reilu, men millään muista. Penkkariasu me tehdään äidin kanssa muuten itse, mutta peruukki me ostetaan jostain, en tiedä vielä mistä. Tota että miten voi mun ielestä viettää vanhoja, niin mä en oikein ymmärrä? Sen vaan sanon, että älä tanssi millään korkeilla koroilla, ja muista nauttia! Hiukset kannattaa olla kiinni, ja mekko testata hyvissä ajoin ja lyhentää huolella! :)
PoistaOli jotenki huvittavaa lukea tätä tekstiä ku ite oon kanssa abi mut mun "ongelmat" hieman erilaisia ku sulla vaikka ite kans koen olevani jollain tavalla epäonnistunut. Mulla on kasassa 58 kurssia ja pystyn tällä hetkellä kirjottamaan vaan äikän muut menee syksylle tai kevääseen 2016:D mulla on suuria vaikeuksia päästä kursseista läpi esim bi2 olen suorittamassa kolmatta kertaa xd sitten kun vihdoinkin saan lakin toivottavasti puolen vuoden päästä niin mulla ei oo mitään hajua siitä mitä lukion jälkeen teen. Ei mitään käsitystä. Haluan tällä vaan osoittaa sulle että oo onnellinen mitä oot jo saavuttanu! Oon ihan varma että oot ylioppilas tänä keväänä, koska sun postauksia lukeneena vaikutat tosi motivoituneelta opiskelijalta. Vaikka jatko-opinto paikka ei sulle aukenisi tänä vuonna et todellakaan oo epäonnistunu. Me ollaan nuoria ja meillä on vielä monta vuotta aikaa opiskella joten turhaan murehdit:)
VastaaPoistaVoi ei nyt tulee ihan snobi fiilis! ja tota bilsa 2 en ihmettele, se kurssi on mun mielestä ihan perseestä! Se kurssi oli oikeesti täyttä pakkopullaa! Ja vaikka sä nyt kerroit sun ongelmista, niin ei mulle kyllä tullut mitään fiilistä että sä olisit epäonnistunut! Tärkeintä on, että sä sen lakin joskus tuut saamaan, ja jotkuthan jatkaa viellä aikkarillekin sitä rumbaa! Jos sä et tiedä, että mitä sä haluat tehdä, niin periaattessa on hyvä, että sä olet vielä ainakin syksyyn asti siellä! Hyvällä tavalla siis! Hei tsemppiä ainakin kohta koittavaan tekstitaitoon! Se tuli nopeemmin mitä mä odotin!! :)
PoistaEn ikinä kommentoi blogeihin mutta nyt kosketti jotenkin niin syvältä että on pakko. Mulla oli muutama vuosi sitten sama tilanne. Ala-aste oli mennyt heittämällä läpi lähellä kympin keskiarvoa, ysiltäkin lähdin 9,3 keskiarvolla ja hain ainoastaan yhteen lukioon jonne tiesin koko ajan pääseväni. Lukio meni edelleen omalla painollaan ja suunnilleen kasin keskiarvon kanssa pois. Kursseja reilusti yli 80, päälle diplomit ja harrastukset. Keväällä pääsykokeisiin tarkoituksena päästä okl:ään. Minulle oli aina hehkutettu kuinka hyvä ope oisin enkä edes kyseenalaistanut noita puheita. Vanhemmat sanoivat että mieti kakkossuunnitelmaa mutta en uhrannut sille ajatustakaan, olin aina selvinnyt niin miten en nyt muka selviäisi. Totuus oli karu. En päässyt edes haastatteluihin asti. Olin aina pitänyt välivuoden viettäjiä vähän kuitenkin epäonnistuneina tyyppeinä ja nyt olisin itse sellainen. Hetken ahdisti ja kovaa. Toisaalta olin helpottunut. Ajatus kotoa lähdöstä ei ollut tuntunut mitenkään mahtavalta. Jäin siis vielä vuodeksi kotiin. Pääsin avustajaksi kouluun ja tein luokanopettajan sijaisuuksia. Pääsin viimein kokeilemaan mitä työ on käytännössä ja haluanko sitä tosissaan. Tuo vuosi on edelleen opettavaisin vuosi minkä olen kokenut, vuosi lisää kotona oli ainakin minulle todella tärkeä. Seuraavana keväänä hain jälleen. Tällä kerralla epävarmemmin mielin. Okl haastattelu meni ihan puihin mutta lto onnistui ja pääsin yliopistoon sisään. Nyt olen lukenut kaksi vuotta varhaiskasvatusta jonka jälkeen otan luokanopettajan opinnot päälle. Saan molemmat ammatit. Sain ihanan luokan ja paljon kavereita yliopistossa. Tätä ei ehkä olisi tapahtunut jos olisin jatkanut suoraan yliopistoon lukiosta. Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa. Älä siis huoli, maailma odottaa kyllä. Välivuosi voi olla paljon opettavaisempi kuin koko yliopisto jos siitä ottaa kaiken irti. Hyvää kevättä ja onnea koitoksiin :)
VastaaPoistaSä ole ihan niinku mä! Onneksi kaikki kääntyi sulle parhain päin! Katsotaan mitä meikäläisen kohdalla tapahtuu! Kiitos paljon ja sulle myös ihanaa kevättä!
Poista