Nyt voisi sanoa, että lausahdus don't cry because it's over, smile because it happened. Mä kiinnyn helposti ihmisiin, ja niin kävi ikävä kyllä nytkin. Mä vietin nimittäin kuluneen viikon ruotsalaisten, norjalaisten, tanskalaisten, virolaisten, islantilaisten ja muutaman suomalaisen kanssa. Tapahtuma oli Nordic Meeting, ja tänä vuonna oli Youth Programme, eli nuorten osuus oli suurin.
Itse en ollut itse tapahtumassa, vaan meidän nuvan piti pitää aloitusjuhlat niille maanantaina, ja pidettiinkin, mutta tykästyin niihin sen verran pahasti, että kohta huomasinkin pyöräileväni kaatosateessa aulangolle värjöttelemään kotaan heidän kanssaan. Mä olen ujo ihminen, mutta näiden ihmisten kanssa loksahti heti. Ne jopa ymmärsi mun vitsejä! Ja juttuhan on niin, että edes mun kaverit ei ymmärrä niitä. Yksi parhaista asioista uuden kavereiden lisäksi oli tietysti se, että sain puhua englantia, ja ruotsiakin kokeilla. Tosin noi ruotsalaiset ja norjalaiset lähinnä vaan nauro mulle kun yritin sopertaa :D ruotsia siis.
Vietin siis kaiken vapaa-aikani heidän kanssaan, eli ehdin kyllä kiintyä... Miks mä en ikinä opi... haha :D En keksi muuta kirjotettavaa, joten nyt olisi kuvia vuorossa. Saatte arvata mitkä kuvat on alku, ja mitkä loppupuolelta viikkoa ;)
