Mun vauva! Mä en voi sanoin kuvailla kuinka mä rakastan tätä karvapalloa! En muuttaisi siitä mitään, enkä kumittaisi mitään hetkeä pois. Zito on meidän perheelle täydellinen.
Kyllä, se haukkuu ovikelloa, kyllä se on joskus aika jääräpää, mutta se tekee siitä vaan oman itsensä, Ziton. Ei kukaa voi olla täydellinen.
Kellonaika kun tämä postaus tulee ulos, on tismalleen sama kuin Ziton syntymäaika 5 vuotta sitten! 186 grammasesta rääpääleestä on tullut jo 12 kiloinen mammanpoika!
Perjantaina käytiin pikkusiskon, entisen naapurin, Ziton ja vanhempien kanssa syömässä jäätelöt. Muuten mä vaan olin kotona. Kavereilla oli muita suunnitelmia, niin en edes niitä nähnyt. Joskus mä kyllä haluan lähteä jussina kavereiden kanssa johonkin, ja edes joskus tehdä jotakin! Nyt mulla oli vaan normi viikonloppu...
Saimpahan ulkoiluttaa mun uutta maximekkoa ja hattua. En tiedä ulkoilutanko uudestaan :D
Moikka!
Iso kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Äsken sain viimeisiinkin vastattua! Meikäläisen pärstäkuvat jatkuu. Tällä kertaa ihan oikea päivänasu.
Emman kanssa käytiin katsomassa Luokkakokous (aivot narikkaan leffa), niin oli hyvä syy pukeutua hieman hienommin. Nykyään ne kerrat kun jää hieman vähemmälle.
Päällä mulla oli Espanjan Bershkasta hankittu ruutupaita, jota mä kutsun metsuripaidaksi... Vielä kun saisi ihan perusmallisen tommosen hankittua. Toihan on aika lyhyt, ja siinä on selässä halkio, eli ei mikään normaali mallia tosiaankaan!
Hame ja nahkatakki ovat uusia löytöjä Vero Modasta ja kengätkään eivät ole täällä vilahtaneet. Mun tän hetkiset lempparikengät! Vielä pari vuotta sitten mä olin vannoutunut korkkarityttö, mutta tänä vuonna nuo kerrat kun korkkarit on eksynyt jalkaan, ovat yhdellä kädellä laskettavissa... Tennarit ja mahd. mukavat kengät ovat nyt mulla se juttu! Vanseja mä esim tossa keväällä ostin 3... Yhdet slipoverit ja sitten perus authenticit. Punaiset ja sitten kukka/sademesä kuosilliset.
Ja siis nuo kengäthän ovat lasten valkoiset Air Maxit yoox.comista, kun joku kuitenkin kysyisi! Maailman ihanimmat jalassa!
edit:ei mitään hajua miksi kuvat ovat tässä noin puuroa!
Mun kuullaan usein sanovan, että viihdyn enemmän kameran takana kuin edessä. Mä olen aina vältellyt sitä toista puolta, joten siksi varmaankin mä päädyin just sille toiselle.
Mä tiedän miltä tuntuu kun kuvat ei onnistu. Olosuhteet, asetukset, kuvaaja, kaikki voi olla täydellistä, mutta silti kuva on epäonnistunut. Nämä kuvat, ovat juuri tämän kategorian kuvia. Periaatteessa mun hiukset oli ihan hyvin, ihanat vaatteet ja meikkikin mun taidoilla aika onnistunut. Silti mua puistattaa katsoa näitä kuvia.
Mä olen viime aikoina kuvannut paljon ihmisiä, ja heiltä kuulee paljon erilaista kommenttia. Kaikilta on ikävä kyllä tullut pelkkiä kehuja (vaikea lähteä kehittymään), mutta eniten mua kauhistuttaa, minkälaisella ruoskalla he itseään ruoskivat. Eräskin sanoi, että tykkää periatteessa kuvista, mutta ei tykkää itsestään niissä. Siinä kohtaa valokuvaaja on mielestäni epäonnistunut. Onnistunut valokuva ei tarkoita täydellisiä asetuksia. Kuvattavan oma kauneus pitää hohtaa kuvan läpi niin, että se kaikista kovin kriitikko,-kuvattava itse on kuviin tyytyväinen.
Te jotka ette ole vielä kuunnelleet Mariskan uutta biisiä Itserakkausjuttuu, niin kuunnelkaa se heti. Se sai mut miettimään, kuinka itsekriittinen mä olenkaan. Ajattelin, että jos mä en näe itseäni, niin ehkä muutkaan eivät näe. Pää pensaaseen metodihan on aina ollut niin tehokas keino...
Sen myönnän, että tunnen itseni nätiksi loppujen lopuksi aika usein, kuten tuolloin kun kuvat otettiin viime sunnuntaina pikkuserkun rippijuhlissa. Ylppäripäivä ja vanhat, päiviä jolloi olen tuntenut itseni todella kauniiksi. Sitten katsoo kameran kuvia, ja se hyvänolon tunne häviää saman tien.
Kaikki tietää ihan hyvin sanomattakin, että miksi mä en tykkää ulkonäöstäni. Mä olen liian läski. Tässä kohtaa piilee se outo osuus. Miksi läski ei voi olla nätti? Vastaus on, että voi. En mä muista ihmisistä ajattele, että jos toi olis laihempi, se olis nätti. Jos on nätti niin on nätti. Tai jos ei ole niin mitä sitten?
Mun mielestä maailman kauneimmat naiset ovat niitä, ketkä luokitellaan plussa koon naisiksi. Mun täytyy myöntää, että se on aikalailla mun ihannevartalo. Siinä yhteiskunta on mennyt aika pieleen, että ellet ole langanlaiha, olet plussakokoa. Toinen asia on sitten ihmisten terveys. Yhä useampi ihminen on sairaalloisen lihava, ja tietysti siihen on puututtava, mutta ei se ihmisen kauneutta pois vie.
Tämä on oodi kurveille ja kurvittomuudelle. Pitää olla laiha mutta ei saa olla liian laiha, koska miehet ei tykkää semmosesta. Pitää olla kurveja. Mutta ei liikaa. En ole ikinä seurustellut, mutta vastakkaista sukupuolta sen verran instagramissa stalkanneena tiedän, että jokaisella on oma maku. Ihan niinkuin jäätelöissäkin. Eivät kaikki tykkää suklaajäätelöstä. Itse rakastan sitä, mutta on ihmisiä, jotka eivät siitä pidä. Sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä, mutta usein se unohtuu ihmisten kohdalla.
Näiden kuvien piti tulla postaukseen nimeltä valkoinen pitsimekko, mutta mulla olikin näköjään tarvetta päästellä hieman höyryjä.
Mulla on semmoinen outo päähän pinttymä, että sitten kun mä olen normaalipainoinen, mun kuvat onnistuu aina varmasti. Te normaalipainoiset varmasti kumoatte tämän heti. Harva ihminen on itseensä tyytyväinen. Usein tälläisen vuodatuksen jälkeen tulee useita kommentteja siitä kuinka kaunis mä olen juuri tälläisenä kuin mä olen. Sori ei auta. Mä arvostan suuresti kaikkia kommentteja mitä te laitatte mulle, mutta vaikka mua sanotaan kauniiksi, en mä ikinä usko sitä. Mä otan sen aina kohteliaisuutena, jota ei kuitenkaan tarkoiteta.
Tämä postaus ei oikein johda mihinkään. Ottakaa kuva mistä ette tykkää, ja vaikka pakolla löytäkää itsestänne hyiä puolia siitä kuvasta. Esimerkiksi näissä kuvissa mulla on kiva meikki ja hiukset, ja mä olen ollut paljon lihavampi.
