Oooukhei...Mä tykkään siitä, että mun postauksista syntyy keskustelua, se on hyvä asia, mutta mä olen huomannut, että on niitä täysin vastaan kommentteja, ja sitten niitä jotka on mun kanssa samaa mieltä, ja lyttää ne, jotka on mun kanssa eri mieltä.
Jokainen kommentti, joka on rakentava, puolesta tai vastaan, on mun mielestä hyvä kommentii. Mä haluan että jokainen saa sanottua rauhassa mielipiteensä ilman, että se lytätään heti.
Nyt teitä kohauttava asia oli mun baarissa käyminen. Mä olen jauhanut teille ikuisuuden siitä kuinka mä olen absolutisti, alaikäsenä sen sanominen oli ehkä vähän tyhmää, mutta se sai ihmiset lopettaa tarjoomisen, eikä sitten kyselleet enempää. Fine by me.
Mä täytin viikko sitten torstaina 18 ja menin heti perjantaina baariin, ja olin siellä pilkkuun asti, ensin kun olin ollut wanajassa koko päivän. Lauantaina mä olin myös wanajassa koko päivän, ellei sukulaissynttäreitä lasketa, ja yöllä menin taas baariin, ja olin siellä melkein kolmeen asti. Huomenna mä olen menossa vanhempieni kanssa terassille, ja lauantaina taas baariin. Oon kyllä näköjään aina under the influence.
Vai olenko?
En. Kun mä olen ulkona kavereiden kanssa, mä haluan että mä muistan seuraavanakin aamuna ne muistot mitä mä olen kavereiden kanssa luonut. Muutenhan olisi ihan sama vain vetää pää täyteen kotona ja sitten keksiä muistoja. Seuraavan aamun treffit vessan kanssa ei myöskään hirveästi sytyttäis...
Nyt kun eka hirveesti toitottanut sitä, miten mä en ole ikinä juonut, täytyy mun tunnustaa että olen mä kerran. Kun mä olin 15, oli semmonen juttu kun naimalupa, hieno hetki elämössä. Ja siihen nyt tietysti sisältyy alkoholi. Tai no ei nyt ehkä ihan välttämättä mutta mä olin liian ujo kieltäytyäkseni. Mä muistan kuinka kamalalta se maistu, ja poltteli vatsaa. Mä puhun ehtoollisesta. Hetkestä jota mä olin pelännyt, mä joutuisin juomaan ALKOHOLIA. Sen jälkeen ne kaikki 3 kertaa mitä mä olen ehtoollisella käynyt, olen uskaltanut pyytää alkoholitonta ehtoollisviiniä. Hyvä tyttö.
Miksi mä en juo? Ketä mä yritän miellyttää? Mikä siinä nyt on niin kamalaa? Olenko vain tekopyhä? Kysymyksiä mihin mä en varmaankaan ihan heti osaa vastata. Ei ainakaan ole tarkoitus olla huomiohuora tässä asiassa. Ja mä luulen, että miellytän itseäni tässä. Mä miellän alkoholin samalla lailla kuin muutkin päihteet, myrkkynä keholle. Vaikka mä olenkin ateistinen agnosti, mä pidän ihmisen kehoa temppelinä. Sitä pitää huoltaa, ja pitää hyvänä. Yksi iso syy siihen, miksi mä treenaan.
Mä olen kasvanut perheessä, jossa alkoholin liika käyttö ei todellakaan ole ongelma. Mut on opetettu terveeseen suhteeseen alkoholin kanssa. Vaikka mä en ole mitään traumoja saanutkaan, silti mä haluan pysyä siitä erossa. Se, että jotkut täysi-ikäiset kaverit juo kohtuudella, ei mua haittaa. Kunhan se pysyy oikeasti kohtuudessa. Aina kun mä olen ollut seurassa, jossa alaikäiset juo, mö jotenkin aina päädyn lapsenvahdiksi. Ei sillä että sitä tarvittaisi, tai joku olisi pyytänyt, jotenkin mulla vaan herää vaistot, ja mä pelkään, että jotain pahaa tapahtuu. Mä voin vaikuttaa omalla panoksellani siihen, että muut ei joudu huolehtimaan musta, tai pelätä mun puolesta. Mä en tiedä kumpi on kamalampaa, nähdä paikan päällä kun kaverit juo, vai se, että ei voi olla kontrolloimassa tilannetta paikan päällä. Kyllä, mä olen se, joka ainaa nalkuttaa ja mököttää juhlissa. Guilty.
Onneksi täysi-ikäisten kanssa en koe asiaa samalla lailla. Toi mun kontrolloiminen saattaa muuten olla syy siihen ettei mua enää kutsuta mihinkään. XDXDXD
Yleensä jos joku kuiteskin juo, mä sanon siitä joko jälkeenpäin, tai jos mopo oikeesti karkaa käsistä, sanon mä siitä jos tää juoja on mun kaveri. Ulkopuolisille mä en urputa. Eikä juominen ole oikeasti mikään syy vihata ketään, ellei se oikeasti ole ongelma. Siinä tapauksessa on kuitenkin parempi hakea apua. Ihmisten viha sua kohtaan voi saada vaan juomaan enemmän.
Ihmiset tekevät joka päivä elämässään valintoja, juominen tai juomattomuus on yksi niistä. Mä en porukassa korosta juomattomuuttani, eikä muiden tarvitse korostaa sitä kuinka he juovat. Sen mä vaan haluan oikaista, että vaikka ei juo, ei tarkoita sitä, ettei osaisi pitää hauskaa. Mä pystyn nauramaan ja tanssimaan ihan yhtä vapautuneesti, kuin ne jotka ovat ottaneet muutaman, tai vähän enemmänkin.
Kuvituksena muuten toimii mun synttärit, joiden teemana oli lastenkutsut, joilla me pelailtiin pelejä ja leikittiin seurustelun lisäksi!
