Itse en osaa kuvitella tilannetta, missä Suomi ei olisi itsenäinen. Meille uusille sukupolville se on itsestäänselvyys, ainakin monille meistä. Minulle itsenäisyyspäivä on aina merkinnyt perheen kanssa yhdessäoloa, nyt kolmannen kerran tullut itsenäisyyspäivän fantasia, hyvää ruokaa ja tietysti linnanjuhlien pukuraati.
Vaikka vastaanotto ja itse juhlat olivat nyt Tampere-talossa, eikä pukukoodi ollut sama, kyllä minun mielestäni siellä oli hyvin onnistuttu. Olihan siellä tietysti taas niitä, joiden kohdalla miettii että mitä heidän päässään on liikkunut, mutta pääosin oli kyllä komeita miehiä ja kauniita naisia. Jännintä kuitenkin oli se, kun näki, että siellä ihmisiä, ketkä tuntee henkilökohtaisesti! Itseeni en osaisi tuolla kuvitella, vaikka samoja hommia teenkin kuin he.
Kun me sytytettiin tänään nuo kaksi kynttilää meidän ikkunalaudalle, mä yritin kuvitella minkälaista olisi ollut elää tuolloin melkein sata vuotta. Se on vaikeaa, melkeimpä mahdotonta. Paljon on ehtinyt tapahtua, pääosin on menty eteenpäin, mutta on niitä huonompiakin aikoja paikoitellen ollut. Itsellä kuitenkin on elämä ollut helppoa heihin verrattuna, ketkä ovat syntyneet autonomian aikaan, tai hieman itsenäistymisen jälkeen.
Itse en tunne henkilökohtaisesti yhtäkään sotaveteraania, eihän heitä enää edes ole jäljellä paljoa. He ovat oiva muistutus siitä, miten toisin asiat voisivat olla, ja että rauha ei ole itsestäänselvyys. Kun viimeinenkin veteraani poistuu muiden tovereidensa rinnalle, unohdammeko heidän tekonsa? Me tulemme olemaan heille ikuisessa kiitollisuuden velassa. Mitä itsenäisyys lopulta meille merkitsee? Uskon, että emme osaa edes kuvitella sen todellista arvoa, toisin kuin vanhemmat henkilöt. En sano, että olisimme kiittämättömiä, emme suinkaan.
Eri sukupolvilla on eri haasteet. Kaikki me joudumme taistelemaan jonkun eteen jossain vaiheessa elämäämme. On kuitenkin väärin sanoa, että sota olisi haasteista suurin. Uskon, että tulemme kohtaamaan paljon suurempiakin ongelmia, ja että ne eivät kosketa vain suomea. Olen myöskin sitä mieltä, että jos joku selättää vaikkapa jonkun vaikean sairauden, voi se tuntua haasteellisemmalta ja arvokkaammalta kuin itsenäisyys. Kaikki on niin suhteellista. Ihmiset kokevat asiat eri tavalla, joten ei voi sanoa, että jotkut asiat ovat merkittävämpiä kuin toiset, ellei verrata juuri vaikka itsenäisyyttä ja matikankokeen numeroa. Vaikkakin koulutus on tärkeää!
Toivon että ymmärrätte mitä tarkoitan, itselläni on ehkä hieman vaikeuksia pukea ajatuksia sanoiksi. Sen vain yritän sanoa, että sota ja itsenäistyminen oli yksi osa Suomen historiaa. Meidän tehtävämme on ylläpitää rauhaa, mutta kuitenkin kääntää katse tulevaisuuteen. Veteraanit taistelivat meilla vapaan Suomen, nyt meidän pitää ennenkaikkea tasapainottaa yhteiskuntaa, ja ajatella isommin-globaalisti. Meidän täytyy ajatella luontoa, voisi vaikka ajatella, että me käymme sotaa paremman ja vihreämmän maapallon puolesta.
Seuraavaksi hieman kuvian itsenäisyyspäivän fantasiasta. Vielä muuten oikein hyvää itsenäisyyspäivää! ♥♥♥
Osaat kyllä kirjottaa tosi hyvin ja täyttä asiaa! :)
VastaaPoista