Näytetään tekstit, joissa on tunniste abi2015. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste abi2015. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Penkkarit ja abiristeily

Moikka!
Taas vierähtänyt tovi viime postauksesta, mutta eipä mulla hirveästi ylimääräistä aikaakaan ole ollut. Enkun kuuntelu, toiminimen perustamista, äikän tekstitaito,potkijaiset, penkkarit, abiristeily, lukemista ja sit onnistuin vielä saamaan työpaikan kevääksi.

Kamera on kulkenut ahkerasti mukana, mutta kuvien purkaminen on ehkä se tylsin osuus. Mä en ole oikeastaan ikinä tykännyt liiemmin kuvien muokkaamisesta. Jos multa kysytään, saisi joku keksiä laitteen millä kuvat muokkaa itse itsensä ja ilmestyy tänne blogiin. Se, että tekstikin ilmestyisi itsestään, ei olisi huono vaihtoehto myöskään.

Nyt mä kuitenkin kerron mun parista viime päivästä.Torstaina oli tosiaan kauan odotetut penkkarit. Ne jotka eivät ole tietoisia mun hahmosta, niin meikäläinenhän oli Pikku Myy. Se tuntui kaikista omimmalta, ja moni on kyllä sanonut, että mä olin "ihan myy". Onnistunut pukuvalinta siis.

Penkkariasun mä tein äidin kanssa ja se osoittautuikin parhaaksi vaihtoehdoksi. Karkkia tuli tosin hankittua liian vähän, sillä ne loppuivat jo toisen koulun kohdalla. Voin kuitenkin sanoa, että niin hauskaa mulla ei ole piitkään piitkään aikaan. Mä tykkäsin myös siitä, että kaikki oli panostanut asuihinsa, ja itsetehtyjä oli ihan älyttömästi!

Penkkareiden jälkeen otettiin vielä parit kuvat, ja sen jälkeen mä suuntasin kotiin ja suihkuun. Bussi abiristeilylle lähti 14.40. Bussi matkasta mä nukuin osan, ja onneksi nukuinkin. Mä heräsin 07.00 torstaiaamuna, ja nukkumaan menin perjantaina 5.30, ja heräsin taas 8.30. Unta ei tosiaan tullut palloon juuri ollenkaan. Vielä tänäänkin mä olen torkahdellut pitkin päivää...

Abiristeilyllä tuli syötyö hyvin, naurettua, laulettua ja tanssittua, tanssittua ja vielä kerran tanssittua. Mä tanssin kavereiden kanssa siellä Baltic Queenin yökerhossa viiteen asti. Jalat kiittää vielä tänäkin päivänä... Porukka vaihtui mulla moneen otteeseen, mutta se ei onneksi menoa haitannut! Esiintyjinä meidän laivalla oli Aste ja Tippa-T(tai kuten mun kaverin äiti sanoo Tappi-T). Esiintyjät olisi ehkä voinut olla paremmat-ainakin Tippa-T:n kohdalla, mutta kyllä mä ainakin esitin osaavani ne biisit, eikä niillä esiintyjillä nyt loppujen lopuksi niin suurta merkitystä ollut.

Ostoksiakin tuli tehtyä... Siinä missä muut kantoi krapulassa lisää lavoja, mä hymyilin huulissa mun uutta huulipunaa, ja kassissa kynsilakat, meikit ja rasvat... Ah!

Koska penkkarit ja risteily meni niin hyvin, niin pitihän tietysti jotakin sattua. Kun laiva oli satamassa   15.15, piti bussin lähteä 15.30. Ainut vaan, että kun 15.20 mä olin ulkona menossa bussiin, saatiin tietää että se on vielä Kenakkalassa ja menee vielä 20 min. Tuntia myöhemmin bussi vihdoin saapui, tosin koska bussi oli liian pieni, kaikki ei mahtunut istumaan... Bussi oli myöhässä kuulemma sen takia, että se abi porukka ketä bussi toi, oli halunnut jäädä tauolle... Siinä vaiheessa kun nämä arvon abit saapui paikalle, niin ainut mikä esti mua "vahingossa huitasemasta oli se, että mä olin niin jäässä että raajat ei liikkunut. Sisälle ei uskaltanut mennä lämmittelemään, koska kukaan ei tiennyt milloin se bussi oikeasti tulisi. Ja joojoo, väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään ja blaablaablaa. (oloa se olisi kyllä helpottanut)

All in all mun ensimmäinen laivareissu oli kuitenkin onnistunut, ja viime päivien tapahtumat on vaan tehnyt mun abivuodesta ikimuistoisemman!

Mites teidän risteilyt ja penkkarit sujui? Entäs meidän vanhat, olihan ihanat tanssit?

Kaikki postauksen kuvat on otettu Nikkor 50mm f1.8:lla. Illan yökerhoasusta mulla ei ole kuvia, mutta empä mä ihmeelliseltä näyttänytkään. Mulla oli tämä mekko päällä, ja sitten mustat nilkkurit, jotka on näkynyt täällä ja ainakin täällä

_DSC0125




_DSC0126

_DSC0129


_DSC0130


_DSC0131


_DSC0133


_DSC0140


_DSC0262



_DSC0267


_DSC0297


_DSC0311


_DSC0324


_DSC0332


_DSC0335


_DSC0340


_DSC0347


_DSC0351


_DSC0356


_DSC0407


_DSC0409


tiistai 13. tammikuuta 2015

Totuus iski ja lujaa:abi 2015?

Viimeinen koeviikko, äikän tekstitaito, penkkarit, abiristeily, lukuloma, kirjoitukset, pääsykokeet ja vielä mahdollisesti (toivottavasti) opiskelupaikan saaminen ja muutto kotoa. Kaikki aikalailla kesään mennessä.

Meillä oli tänään koulussa opojen osalta semmoinen pieni info. Hakemisesta ja kaikesta siihen liiittyvästä. Sitten opot laittoi dian, missä oli päivämääriä. Siinä kohta mulla loppui happi. Silloin lukion aloitti, niin mietti olevansa siellä ikuisuuden. Joko ikuisuus on helkutin pitkä aika, tai mä olin pahasti väärässä. Luultavasti jälkimmäinen. Nyt on se aika, kun pitäisi aikuistua. Ottaa vastuu teoistaan, tai tekemättä jättämistään.Mitä jos mä en halua?

_DSC0068


Suoraan sanottuna mä olen ollut siitä infosta lähtien kauhusta kankea. Mitä jos mä en saa lakkia tänä keväänä? Mitä jos mä en pääse opiskelemaan ensi syksynä. Olenko minä silloin epäonnistunut elämässä? En. Silti nyt vain tuntuu, että jos se paikka ei sieltä opettajakoulutuksesta heti napsahda, niin mä romahdan, ja olen epäonnistunut versio.

Mä olen halunnut olla opettaja ihan pikkutytöstä asti. Se on mun unelma-ammatti. Se ilo toisen silmissä kun hän on oivaltanut mieltä askarruttavan asian. Sen avulla jaksaa päivästä toiseen. Jos minusta ei tule opettajaa, mikä minusta sitten tulee? Ei mitään hajua. Mä tykkään valokuvata, ja haluaisin sen sivuammatiksi, mutta päätoimisena - ei.

_DSC0077


Voisi sanoa, että mä olen päässyt koulun osalta helpolla. Mä olin ala-asteella kympin oppilas ja opettajien "suosikki" ollut aina. Yläasteella mun keskiarvo hieman yli yhdeksän, ja nyt mä olen saanut pidettyä sen kasin yläpuolella. Mä pääsin haluamaani lukioon heittämällä. Miltä tuntuu, kun ei pääse sinne minne haluaa?

Mikä on riittävästi? Kuinka hyviä muut on? Olenko mä hirveä ihminen, jos mä toivon että muut opettajaksi haluavat epäonnistuisivat, tai vähintäänkin olisivat huonompia kuin minä.

_DSC0126


Päätä koulu, pääse yliopistoon, mene töihin ja valmistu ajoissa tai maksat opintolainaasi vielä eläkeiässäkin. Onko minusta vastaamaan kaikkiin näin vaatimuksiin? Mua harvoin pelottaa, mä olen pikemminkin jännittäjä, mutta nyt; mua oikeasti pelottaa.

Miksi mua pelottaa, voi kun tietäisi. Ne ihmiset, ketkä eivät vaikka ole päässeet ekalla sisään, tai vaikka lukio pitkittynyt, ovatko he epäonnistujia? EIVÄT! Silti musta tuntuu että jos mulle käy niin, niin mä olen outo. Miksi mä olisin yhtään sen erilaisempi kuin muut?

_DSC0117


On hyvin todennäköistä, että mä olen vuoden 2015 abi, siltikin mä luon itselleni kamalia kauhuskenaarioita pääni sisällä. Jos mä en pääse opiskelemaan, mä panostan mun toiminimeen ja teen muista töitä. Tai sitten vaan rentoudun. Mä olen aina tehnyt kovasti töitä, niin olisin mä oikeasti oikeutettu pieneen taukooon 12 vuoden koulunkäynnin jälkeen. Se että osaanko tai haluanko mä irrottautua koulusta onkin sitten ihan eri juttu.

_DSC0083


 Mä olen aina tykännyt koulusta. Oikein vastaaminen lämmittää mun mieltä, vaikka mä sen yritän peittääkin. Vaikka mä tykkään koulusta, en mä kiellä ettenkö haluaisi nukkua aamulla hieman pidempään tai lähteä kävelemään tunnilta kun ei  enää kiinnosta. Sen vaan sanon, että positiivinen ajattelu koulun suhteen on ainakin ennen mulla auttanut. Ehkä sen takia mä haluankin opettajaksi: mä haluan jakaa sen ilon ja onnistumisen tunteen minkä mä olen saanut.